Toukokuun lopun konvektioepisodia on nyt sulateltu parin viikon ajan.
Koska tilanteesta paljastuu edelleen mielenkiintoisia yksityiskohtia,
en malta jättää sitä rauhaan. Kuten aiemmassa kirjoituksessa vertasin,
toukokuun loppupäivien kosteusolosuhteet alimmassa 1-2 kilometrissä
vastasivat lähinnä heinä-elokuun ukkostilanteita. Vertailu kävi vaan
mielenkiintoisemmaksi, kun luotausarkistosta kaivettiin esille
kosteudesta kuuluisia loppukesän päiviä. Oluttuopeista ei saa kovin
usein "huurteisia" 18-20 asteen lämpöisinä, mutta näin kuitenkin
tapahtui esimerkiksi heinäkuun puolivälissä 2001 ja elokuun alussa
2003. Kostean ilman tuulahdus oli suomalaiseen makuun jokseenkin
trooppinen ja päiviä sävytti raju salamointi (CG-saldo 10000+). Jos
Jokioisten luotauksia laitetaan näiltä jaksoilta (29.5.2007, 3.8.2003
ja 19.7.2001) rinnakkain, nähdään, että yllättäen toukokuun 2007
tapauksessa kostean kerroksen paksuus on täysin vertailukelpoinen
kahteen muuhun verrattuna (kuva alla). Mikä on vielä yllättävämpää,
kosteutta on tuoreimmassa tapauksessa enemmän kuin kahdessa muussa.
Alimman kilometrin keskimääräinen vesihöyryn sekoitussuhde oli 29.5.07
11-12 g/kg, kun aiemmissa tapauksissa jäätiin 1-2 grammaa jälkeen. On
vähintään ällistyttävää, miten toukokuun lopun luotaus Suomessa voi
näyttää tuolta. Yleensä syvä konvektio kärsii kasvukauden alkupuolella
kosteuspulasta eikä kastepiste
tahdo nousta juuri yli +10 asteen. Ei ole ihme, ettei tilastoista ole
löytynyt aiempaa toukokuista lämpötila-kastepisteparia +28/+19C.
Toukokuun lopulla heitimme muutaman chase-kamun kanssa huulta, että
vanhojen merkkien perusteella kesäkuusta tulee taas kuolemanhiljainen.
Kuu on puolivälissä, ja Suomen CG-saldo lienee päässyt hikisesti
toiselle tuhannelle. Tätä kirjoittaessa numeeriset ennusteetkaan eivät
osoittaneet mitään outbreak-päivää olevan tulossa, joten saldo saattaa
kohentua vasta juhannuksen jälkeen (jos sittenkään). Tällä
vuosikymmenellä kesäkuut ovat olleet voittopuolisesti varsin laimeita.
Keskimääräiseen on ylletty Tuomen tilastoinnin mukaan vain vuosina 2000
ja 2002. Edelliset hyvin aktiiviset kesäkuut löytyvät tilastoista
vuosilta 1998 ja 1999. Näin laimea kesäkuinen salamointi alkaa
väistämättä tehdä lovea myös pitkän ajan vertailuarvoon.
Päättyvän viikon mielenkiintoisin säätilanne oli keskiviikkona.
Suomi-nimisessä testilabrassa saatiin taas näyte high shear - low CAPE
-konvektiosta, kun Pohjois-Karjalan yli purjehti oppikirjamainen
kaarikaiku (bow echo). Havaittuja ja malliluotauksia rukkaamalla
tilanteesta ei saanut millään konstilla MUCAPEa yli 500 Joulea. Paksun
kerroksen tuulishear oli kuitenkin muhkeat 30 m/s ja 0-3 km
suhteellinen helisiteetti luokkaa 200 m2/s2. Kaarikaiku kehittyi
hajanaisen sadealueen eteläosaan ja voimistui nopeasti illan aikana. Se
kulki lähes täysin taannoisen Kontiolahden F2-trombin jalanjäljissä,
mutta ei onneksi saanut kuin pientä vahinkoa aikaan. Liperissä ja
Joensuussa havaintoasemilla mitattiin ylimmillään 17-22 m/s puuskia.
Morfologisesti kauneimmillaan bow echossa oli nähtävillä etuosan
korostonut dBZ-gradientti, syklonaalinen päätypyörre sekä takaosan
kovertuma juuri kaaren kärjen takana merkkinä takaosan
sisäänvirtauksesta. Ennustamisen kannalta tapaus oli jälleen kerran
todella haastava. Kun pystyprofiileista ei löydä instabiilisuutta edes
ruusunpunaisilla CAPE-raybaneilla, on ennustekin varmasti sen mukainen.
Tosin yhdistelmä 500 J/kg - 30 m/s on sellainen, että se voi vallan
hyvin repiä petäjät maasta. Mutta entä jos samaan aikaan MLCAPE näyttää
puhdasta nollaa? Silloin tekisi mieli oikeasti heittää lanttia...
lauantai, 16. kesäkuu 2007
Kommentit