Toukokuun lopun konvektioepisodia on nyt sulateltu parin viikon ajan. Koska tilanteesta paljastuu edelleen mielenkiintoisia yksityiskohtia, en malta jättää sitä rauhaan. Kuten aiemmassa kirjoituksessa vertasin, toukokuun loppupäivien kosteusolosuhteet alimmassa 1-2 kilometrissä vastasivat lähinnä heinä-elokuun ukkostilanteita. Vertailu kävi vaan mielenkiintoisemmaksi, kun luotausarkistosta kaivettiin esille kosteudesta kuuluisia loppukesän päiviä. Oluttuopeista ei saa kovin usein "huurteisia" 18-20 asteen lämpöisinä, mutta näin kuitenkin tapahtui esimerkiksi heinäkuun puolivälissä 2001 ja elokuun alussa 2003. Kostean ilman tuulahdus oli suomalaiseen makuun jokseenkin trooppinen ja päiviä sävytti raju salamointi (CG-saldo 10000+). Jos Jokioisten luotauksia laitetaan näiltä jaksoilta (29.5.2007, 3.8.2003 ja 19.7.2001) rinnakkain, nähdään, että yllättäen toukokuun 2007 tapauksessa kostean kerroksen paksuus on täysin vertailukelpoinen kahteen muuhun verrattuna (kuva alla). Mikä on vielä yllättävämpää, kosteutta on tuoreimmassa tapauksessa enemmän kuin kahdessa muussa. Alimman kilometrin keskimääräinen vesihöyryn sekoitussuhde oli 29.5.07 11-12 g/kg, kun aiemmissa tapauksissa jäätiin 1-2 grammaa jälkeen. On vähintään ällistyttävää, miten toukokuun lopun luotaus Suomessa voi näyttää tuolta. Yleensä syvä konvektio kärsii kasvukauden alkupuolella kosteuspulasta eikä kastepiste
tahdo nousta juuri yli +10 asteen. Ei ole ihme, ettei tilastoista ole löytynyt aiempaa toukokuista lämpötila-kastepisteparia +28/+19C.



Toukokuun lopulla heitimme muutaman chase-kamun kanssa huulta, että vanhojen merkkien perusteella kesäkuusta tulee taas kuolemanhiljainen. Kuu on puolivälissä, ja Suomen CG-saldo lienee päässyt hikisesti toiselle tuhannelle. Tätä kirjoittaessa numeeriset ennusteetkaan eivät osoittaneet mitään outbreak-päivää olevan tulossa, joten saldo saattaa kohentua vasta juhannuksen jälkeen (jos sittenkään). Tällä vuosikymmenellä kesäkuut ovat olleet voittopuolisesti varsin laimeita. Keskimääräiseen on ylletty Tuomen tilastoinnin mukaan vain vuosina 2000 ja 2002. Edelliset hyvin aktiiviset kesäkuut löytyvät tilastoista vuosilta 1998 ja 1999. Näin laimea kesäkuinen salamointi alkaa väistämättä tehdä lovea myös pitkän ajan vertailuarvoon.

Päättyvän viikon mielenkiintoisin säätilanne oli keskiviikkona. Suomi-nimisessä testilabrassa saatiin taas näyte high shear - low CAPE -konvektiosta, kun Pohjois-Karjalan yli purjehti oppikirjamainen kaarikaiku (bow echo). Havaittuja ja malliluotauksia rukkaamalla tilanteesta ei saanut millään konstilla MUCAPEa yli 500 Joulea. Paksun kerroksen tuulishear oli kuitenkin muhkeat 30 m/s ja 0-3 km suhteellinen helisiteetti luokkaa 200 m2/s2. Kaarikaiku kehittyi hajanaisen sadealueen eteläosaan ja voimistui nopeasti illan aikana. Se kulki lähes täysin taannoisen Kontiolahden F2-trombin jalanjäljissä, mutta ei onneksi saanut kuin pientä vahinkoa aikaan. Liperissä ja Joensuussa havaintoasemilla mitattiin ylimmillään 17-22 m/s puuskia. Morfologisesti kauneimmillaan bow echossa oli nähtävillä etuosan korostonut dBZ-gradientti, syklonaalinen päätypyörre sekä takaosan kovertuma juuri kaaren kärjen takana merkkinä takaosan sisäänvirtauksesta. Ennustamisen kannalta tapaus oli jälleen kerran todella haastava. Kun pystyprofiileista ei löydä instabiilisuutta edes ruusunpunaisilla CAPE-raybaneilla, on ennustekin varmasti sen mukainen. Tosin yhdistelmä 500 J/kg - 30 m/s on sellainen, että se voi vallan hyvin repiä petäjät maasta. Mutta entä jos samaan aikaan MLCAPE näyttää puhdasta nollaa? Silloin tekisi mieli oikeasti heittää lanttia...