Reilun viikon takainen startti konvektioennustekaudelle oli tyypillisen hankala kauden avaus. Vastaavissa tilanteissa voi yleensä olla varma, että sadekuuroja ponnahtelee taivaalle vieriviereen, mutta se äityvätkö konvektiosolut ukkostamaan, onkin jo ihan toinen juttu. Malleista GFS ja ECMWF näkivät 8.5. paljon aurinkoisempana kuin päivä oikeasti oli. Elohopea puhkaisi kangerrellen +10 asteen kynnyksen, kun laaja-alaisempaan ukkosteluun olisi tarvittu muutama aste lisää. Lopputuloksena Satakunnan pohjoisosassa ja Pohjois-Pohjanmaalla rekisteröitiin joitain kymmeniä maasalamoita. Parasta varmaan jäädä nyt odottelemaan sekä ennusteiden että harrastuksen puolesta ekaa sähköistä keskileveysasteiden ilmamassan tulvahdusta Suomeen.

Alkuviikosta annos muhevaa keskileveysasteiden ilmaa pyrki Pohjolaan, mutta viisti lopulta tiistaina niukasti kaakkoisen Suomen ohi Venäjälle. Maanantaina rintaman kylmemmällä puolella trombi iski Ruotsissa Virsbon taajamaan. Ruotsin ilmatieteen laitos eli SMHI kommentoi maan päämedioissa, että pyörre oli vuodenaikaan nähden yllättävän voimakas. Varmasti totta. Mutta silti sopii kysyä, mitä sitten pitäisi odottaa, jos paksun kerroksen tuuliväänne kampeaa yli 20 m/s ja kaveriksi laitetaan joitain satoja jouleja "keippiä". Ruotsin luotausasemat ovat sisämaaolosuhteita ajatellen harvinaisen huonosti sijoiteltuja, mutta ao. Visbyn luotauksesta saa jonkinmoisen kuvan päivän tuuliprofiilista. Liput näyttävät liehuvan jo viiden kilometrin korkeudessa :)


Tiistain aikana ukkoherkin ilmamassa tosiaan muljahti Suomen kaakkoispuolelta ohi. Kannaksella ja Laatokalla rokkasi, mutta siihen se sitten jäi. Iltapäiväksi ja illaksi Venäjän puolelle kohosi kunnon konvektiojärjestelmä varsin raflaaviin virtausoloihin. Kuten yleensä, myös nyt sääuutisia Venäjän puolelta ei saatu, vaikka puuta ja aitaa varmasti paikoin kaatui. Meillä ei ollut ihan täysin hiljaista, vaan maanantai-illasta tiistaiaamupäivään ukkosteli ajoittain lännessä. Edellisenä päivänä mallit näkivät Suomen puolen sään osin sateisena, muttei kovin ukkosherkkänä. Todellisuudessa alin kilometri olikin stabiili, mutta tämän kerroksen yltä nostetut ilmapaketit saivat alleen ehkä jopa puolisen kilojoulea CAPEa. Pintakerroksen yläpuolinen syvä konvektio on aina melko haastavaa ennustaa, koska meidän oloissa CAPE-lukemat ovat yleensä näissä tilanteissa varsin marginaalisia. Jenkeissä tämä "elevated-kamakin" syntyy usein todella läskiin CAPE-profiiliin, jolloin ennustaminen helpottuu. Pientä ihmetystä varhaisen tiistain ukkosissa aiheutti se, että yläsola-akseli näytti jo menneen ohi konvektioalueesta ja etelästä puski yläselännettä tilalle. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli kuitenkin kuivan keskitroposfäärin ilman pylpyrä, jonka edellä ukkosalue eleli. Meteosat-kasin tarjoamat pari vesihöyrykanavaa ovat avanneet täysin uuden ikkunan syvän konvektion tarkkailuun. Viime kesänäkin WV-kanavalla näkyneet kuivat kielekkeet tyhjensivät todistettavasti pariin kertaan pajatson. Oma epäily on, että juuri tällä tavoin voi päästä kiinni niihin pienen pieniin ylävirtausten oikkuihin (lyhyet yläsolat), joita mallit eivät saa kunnolla kiinni. Täytyypä pysytellä siis tämäkin kesä oikealla kanavalla ;)

594503.jpg