Konvektiokausi 2007 alkaa olla takana. Tuntuu, että joka kaudella on omat erikoisuutensa eikä päättyvä kausi tee tästä poikkeusta. Salamoinnin osalta pari vuotta sitten alkanut laskusuhdanne sai jatkoa ja kauden kokonaismaasalamamäärä jää alle puoleen keskimääräisestä (tiedot Tuomi&Mäkelä). Ilman elokuun loppuspurttia saldo olisi saattanut jäädä jopa ennätyksellisen laihaksi. Salamoinnin alueellinen jakaumakin on viime vuosiin verrattuna varsin omalaatuinen. Suuressa osassa maata koko kesän salamointitiheydet jäivät vaisuiksi pahimman pommituksen myötäillessä etelärannikkoa.

Allekirjoittaneen mieleen kausi 2007 jää ainakin voimakkaiden ukkosten epätyypillisistä esiintymisajoista. Harrastuksen puolesta kaikki reissut yhtä lukuun ottamatta tapahtuivat yön hämärissä. Yöllisissä ukkosissa ei sinänsä ole mitään outoa, mutta hyvin aktiiviset iltapäiväsalamoinnit jäivät päättyvällä kaudella melko vähäisiksi. Intensiivisin rytinä kävi 14. ja 22. elokuuta, mutta muuten iltapäiväukkostelu ei ollut mitenkään erityisen kiivasta ja fokusoitunutta.

Erikoisinta kesässä oli, että merkittävät tilanteet liittyivät silmiinpistävästi rajakerroksen yläpuoliseen konvektioon. Tästä parhaita näytöksiä olivat 29.-30.5., 14.8. (osittain), 22.8. ja 24.8. Pohdin keväällä täysin toisessa yhteydessä Suomen rajakerroksen yläpuolista konvektiota ja pyörittelin, mahtaako meillä olla Jenkkilässä tälle konvektiotyypille tavanomainen synoptinen tilanne mahdollinen. Tietenkin meikäläinen maa-merijakauma ja topografia eivät pysty millään luomaan täysin vastaavia raameja syvälle konvektiolle, mutta edes jotain vertailukelpoista.

Toukokuun lopun episodiin liittyvästä blogimerkinnästä löytyy jo jotain vastauksia pohdintaan. Ravistin tuolloin hihasta, että kyseinen tilanne ja mm. siihen liittyneet MUCAPE-lukemat olisivat harvinaisia. Kauden saldo oli kuitenkin kolme lähes identtistä tilannetta (14.8. oli tosin vähän eri maata kuin muut). Huipulla komeilee 22.8. jolloin Tallinnan yöluotauksessa havaittiin joulupukin kotikonnuille käsittämättömät 2600 J/kg MUCAPEa lähtien hieman 925 hPa:n yläpuolelta. Lisäksi samana iltapäivänä Pietarin MLCAPE-lukema oli lähes 3500 Joulea (ks. kuva alla). Tunnustan penkoneeni luotausarkistoja aika syvältä ja tarkasti, eikä vastaavia lukuja ei ole aiemmilta vuosilta tullut vastaan.

Toukokuun lopun erikoisuus elokuun tapauksiin verrattuna oli rajakerroksen yläpuolisen konvektion leviäminen hyvin kauas pintarintaman pohjoispuolelle. Tällöin pintarintama oli Suomen eteläpuolella, mutta Etelä-Pohjanmaalla ryskyi kesän kovimmat ukkoset ja maahan satoi tiettävästi koko kauden suurimmat rakeet, läpimitaltaan 5,5 cm (tiedot: Tuovinen). Vettä kertyi tunnissa kymmeniä millejä ja lämpötila oli vain vähän 10 asteen paremmalla puolella. Elokuussa syvä konvektio jättäytyi melko lähelle pintarintamaa, mutta ei silti saanut kontaktia pintakerrokseen. Tilanne oli tämä myös 22.8. keskellä päivää(!), jolloin yksi kesän rajuimmista konvektiojärjestelmistä kulki etelärannikkoa pitkin itään.

Sään ennustamisen kannalta kauden loppuryske oli hämmentävä, koska numeeriset mallit olivat 21.8. jokseenkin kuutamolla tulevasta vuorokaudesta, mutta kahta päivää myöhemmin (synoptisen tilanteen pysyessä pääpiirteissään samana) ennusteet olivat jopa hämmentävän hyviä. Tämänkaltaiset kokemukset vahvistavat tuntumaa kesäsateiden ennustamisesta. Hyvä ennustettavuus ja täysosuma tänään eivät takaa mitään huomisen tai ylihuomisen suhteen, vaikka synoptisesti juuri mikään ei näyttäisi muuttuvan.

Tästä voisi vielä jatkaa kesän rankkasadetapauksilla, mutta taidan kirjoitella asiasta ihan oman merkintänsä myöhemmin. Nyt vastaanotin kohti alkavaa myrskykautta. ECMWF:n kausiennuste muuten oireilee vuodenvaihteeseen rapsakoita NAO-indeksejä ja siihenhän me tietenkin luotamme ;)